Kissankujeita ja yllätyksellisiä uutisia

Jessi-kissa on kyllä yksi sosiaalisimmista kissoista joita tiedän. Koirien kanssa tulee loistavasti toimeen, nyt kasvaessa hieman isommaksi on ruvennu enemmän härnäämään Taraa ja Biniä.
Jessi roikkuu koirissa kiinni kynsin ja hampain, sörkkii heiluvia häntiä, hyökkäilee korkeilta tasoilta koirien päälle ja kun koirat innostuis leikistä niin Jessiä ei enää huvita riehua vaan menee korkealle minne koirat ei pääse tai sohvan alle.

Päivisin koirat jahtaa kissaa, iltaisin ja öisin kissa jahtaa koiria.
Jessi rauhoittuu myös illalla ja pesee Taran. Melko vähän toi kissa riehuu öisin, pahempia oon kuullu!

Jessi on jo iso tyttö :)

Tyytyväinen Tara ja Jessi pesupuuhissa

Sitten siirrytään Biniin.

Tuli mielenkiintoinen puhelu.
Selvis mulle että Bini on virolainen. Eli se on tuotu Virosta Suomeen.
Epäselväksi jäi että miten se on tuotu kun oli puhetta ettei ensimmäinen omistaja koskaan käynyt näyttämässä koiraa ja papereita vaikka piti.

No sitten tuli kyselytulva Binistä, sen luonteesta ja muusta.
Kerroin tietty rehellisesti miten meillä on mennyt ja oman mielipiteeni Binistä.
En näe koiran luonteessa mitään vikaa, on ihmisrakas, tulee hyvin toimeen toisten koirien sekä kissojen kanssa, rauhallinen - ei mikään säntäilijä, oppii nopeasti uusia juttuja, antaa leikata kynnet, ei mitään ongelmia korvien ja suun tutkimisessa, lasten kanssa on rauhallinen eikä pelkää lapsia.

Heräsi vaan kysymys että mitä jos toi ei voi jäädä tänne?
Oli nimittäin puhetta myös sirusta ja en ite tajunnu kysyä kun oltiin eläinlääkärissä että kattois onko Binillä sirua.
No sitten facebookissa eräs kaveri laitto viestiä että jos ei löydy sirua niin koira lähtee takasin sinne mistä tulikin.

Tänään oon yrittäny soittaa takas sinne mistä eilen soitettiin, eipä tietenkään vastaa... Mun tuuria!
Ei auta kun odotella soittoa sieltä, lupasivat tutkia vielä juttua ja ottaa yhteyttä.

Sitte vähän hauskempiin asioihin.
Päättivät koirat vetästä riehuleikit aamulenkillä niin että remmit meni mun jalkojen kanssa solmuun ja komeasti lensin maahan. Siihen päälle tää flunssa ja yskiminen nii että selkä jumissa ja vatsalihakset huutaa hoosiannaa - yritä sieltä maasta nyt sit päästä ylös. Mahdoin kyllä olla näky ohikulkijoille... huhhuh! Pariin otteeseen huomasin lenkillä että ohops toinen koira kävelee hihna perässä vaikka yleensä se hihna on kädessä kiinni. Ei sovi sairastelu mulle.

Pelastuspartio S&T

4.11.2013 Aamupäivällä pamahti emännän facebook-seinälle ilmoitus koirasta joka etsii kiireellä uutta kotia tai menee piikille.

Tara varmaan ajatteli ensin "hei eiks toi kissa riitä?".

Soitin heti ilmoituksen jättäneelle ja sanoin että tulen hakemaan koiran tänään. Juteltiin ja sanoinkin että voin toimia vaikka sijaiskotina ja ajan kanssa etsiä koiralle hyvän ja rakastavan kodin.

Nyt kolme viikkoa myöhemmin, jokapäiväisten lattioiden puhdistuksen, roskapussien keräilyn kodista, 10 sukat, yhdet ulkohousut, joulukoristeet, joulunallet ja muita tavaroita köyhempänä herään neidin vierestä ja mietin onko  täällä se hyvä ja rakastava koti?

Nyt esittelyä tästä neidistä.

Elikkäs Bini on saksanpaimenkoira-rottweilermix, luulen että kolmatta rotua neidissä myös voisi olla.
Eläinlääkäri arvioi koiran 5-7kk ikäiseksi. Maksimissaan 7kk. Meille sanottiinkin koiran olevan 5kk, mutta tietty vähä googlailin ja löysin koirasta vanhoja ilmoituksia jossa olikin 5kk pian/kohta 6kk ikäinen koira. Kuvassa oli Bini, nimi ja ekan omistajan tiedot täsmäsi.

Epäillään vahvasti (sekä itse epäilen että nämä joilta haettiin Bini) että tätä koiraa on kaltoinkohdeltu. Oli aivan liian laiha ja ruuan perään käyttäytyi arvaamattomasti (murisi ja näytti hampaita muille).
Bini pelkäsi alkuun kamalasti kättä pidempiä esineitä joten tästäkin heräsi epäilykset..
Kävin rokottamassa neidin (ei ollu saanu mitään rokotuksia) ja eläinlääkäri kehu tyttöä paljon.

Taralla ja Binillä yhteistyö sujui heti! Meillä oli Tara mukana kun haettiin Bini, pelattiin varman päälle ettei kotona tule ikäviä yllätyksiä.
Tytöt nukkuvat vierekkäin ja välillä myös Jessi-kissa liittyy seuraan nukkumaan.

Tara ja Bini

Mihin pieni pentu on kadonnut?

Jessi-kissan esittelyä sekä Taran ensimmäiset juoksut

Hypättiin suuri loikka pentuajasta tähän päivään, laitan myöhemmin lisää Taran pentuajasta mutta nyt on hyvä keskittyä tähän hetkeen.

Ensin oli Tara, minä ja äitini. Sitten oli Tara ja minä. Nyt on Tara, minä ja Jessi-kissa.
Tara ja kissanpentu Jessi tulivat alusta saakka toimeen. Ensin Jessi meni piiloon sohvan alle koiraa, mutta nyt pikkuhiljaa Tara on oppinut kissankieltä. Ensimmäiset pari viikkoa ne oli eristettynä niin että Jessi pääsi joka paikkaan, mutta Tara ei päässyt olkkariin. Eli kissa sai halutessaan olla rauhassa yksin olohuoneessa.

Aamuinen tuijotuskilpailu

Tarasta on huomaamatta päässyt kasvamaan iso tyttö.
Tara on 7.5kk ikäinen ja painoa on 20kg ja viimeviikolla alkoivat neidillä ensimmäiset juoksut.
Kotona on siis väsynyt koira joka merkkailee ja hoivaa Jessiä. Tara seurailee Jessiä ja tilaisuuden tullen pesee Jessin. Jessi ei odotettavasti ole yhteistyöhaluinen Taran pesuhommien kanssa.
Koirapuistoon kun meillä ei ole asiaa niin ollaankin tehty pidempiä lenkkejä ja kotona treenattu nenän käyttöä.

Oma koti, oma matto

Ensimmäinen postaus

Vihdoin ja viimein laiska emäntä jaksoi väsätä blogin!Ensimmäisessä postauksessa Taran kotiintulosta

                                    

Taran ensimmäinen yö uuden perheen luona 2.5kk ikäisenä

22.5.2013 Startattiin auto ja lähdettiin odotukset korkealla katsomaan saksanpaimenkoiran pentuja. Muistan nämä sanat sekä omasta suustani että äitini suusta autossa "Me käydään VAAN katsomassa".
Sydämethän siellä suli, jäljellä oli kaksi narttupentua ja äitini tokaisi "Me otetaan sitten toi isompi".
No sitten siinä täytettiin lappuja sun muita ja sylissäni makasi ehkä maailman suloisin otus.
Automatka kotiin sujui hyvin, pentu boksissa takakontissa hiljaa. Taisi muuten tehdä ulos pissat ennenkuin päästiin kotiin.
Tästä alkoi meidän seikkailu.

Taran ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa

Ensimmäisen yön nukkui yllättävän hyvin eikä pitänyt meteliä mikä oli yllätys meille. Sitten heti aamusta pentu ulos ja kehut kun pissa tehtiin oikeaan paikkaan - nurmikolle. Tätä toistettiin rutiininomaisesti noin 5kk kunnes koitti muutto omaan kotiin Taran kanssa.